Joulu on ovella ja kiekkosarjat pienellä tauolla. Syksy on ollut vauhdikas ja vaiherikas seuramme toiminnassa. Joukkueet ovat pelanneet kohtuullisen hyvällä menestyksellä.
Nyt on aika pelaajilla, toimihenkilöillä ja muilla mukana oleville aika rauhoittua ja ladata akkuja muutaman päivän ajan. Toki kelien näin jatkuessa isolla jäällä ja avokaukalossa lienee kuhinaa myös välipäivien aikana ja yksi joukkue lähtee vuoden vaihteeksi Kanadaan turnaukseen.
Loppiaisen aikaan alkaa taas pelien osalta noin 2,5 kuukauden rypistys loppukauden osalta.
Toivotan kaikille oikein rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2012.
Jyri Sarvikas
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
perjantai 2. joulukuuta 2011
Tuomarit, osa peliä.
Luin artikkelin Leijonat- lehdestä, jossa suomalainen päätuomari Jyri Rönn kertoi kokemuksiaan Vancouverin olympialaisissa. Hän oli hämmästynyt NHL-legenda Bill McCrearyn arvostuksesta. KAIKKI olivat halunneet päästä kättelemään häntä ja jopa huoltajat tappelivat siitä kuka SAA teroittaa hänen luistimensa. Melkoinen arvostus maailman parhaana pidetylle jääkiekkotuomarille.
Tästä siirryttäessä omaan toimintaympäristöömme joudummekin miettimään asiaa. Arvostammeko me tuomareiden tekemää työtä? Kiekkokulttuuriin kuuluu ikävänä puolena "automaattinen" tuomareiden haukkuminen. Tuomarit toki tiedostavat sen, mutta silti. Mitä hyötyä siitä on? On helppoa purkaa tuomariin turhautuminen omaan suoritukseen niin pelaajana, valmentajana tai pelaajan isänä/äitinä. Mutta onko tuomarit joskus muuttanut tuomioita haukkumisen jälkeen. Yleensä tuomarilla on hallin paras asiantuntemus säännöistä ja tuomiot menevät pääsääntöisesti oikein. Kaikki tekevät kuitenkin virheitä kentällä ja tämä pitäisi suoda myös tuomareille. Tuomareilta taas odottaisin enemmän kykyä keskusteluun tuomioista. Itseluottamus pitää ola sitä luokkaa, että ei tarvitse lähteä kilpahuutoon mukaan. Liian usein käy niin, että tuomari hermostuu itse kun tuomioista yritetään jotain kysyä. Tuloksena kuullaan perinteinen " Yksikin sana vielä niin lennät ulos!" Näin kävi viime sunnuntainakin kun pelikaverini hymyssä suin hämmasteli jäähynsä syytä harrastekiekko-ottelussa. Nuoren tuomarin pinna oli aika kireellä höntsyottelussa. Vallan väärinkäyttö aiheuttaa varmasti negatiivisia reaktioita "vastapuolessa". Yleensä keskustelu normaalilla puheäänellä pelastaa tilanteet kaikkien eduksi. Pikku perusteluilla tilanne ratkeaa hymyssä suin varmasti. Varsinkin junnupeleissa pitää otteen olla kasvattava.
Alueellamme on tällä hetkellä valtava pula tuomareista kaikilla tasoilla. Pahimassa tapauksessa joudutaan joissain sarjoissa siirtymään tulevaisuudessa systeemiin, jossa joukkueet/ seurat joutuvat itse hoitamaan tuomaroinnit otteluissa. Tämä tietää lisää talkoohommia vanhemmille. Meidän kaikkien pitäisi muuttaa toimintaamme niin, että tuomareiden toiminnan arvotusta nostamalla saamme lisää uusia tuomareita toimintaan mukaan.
Jääkiekkoliiton erotuomaripäällikkö Jere Lahti kaipaa Leijonat- lehdessä lisää keskustelua tuomaritoimintaan. Avoin ja aktiivisempi keskustelu aiheesta lisää varmasti ymmärrystä puolin ja toisin. Tuomarit kuuluvat jääkiekko-otteluun olennaisena osana siinä missä pelaajatkin.
Nyt kaikki s-kiekkolaiset voisivat ottaa kopin aiheesta ja nostaa omalta toiminnallaan tuomareiden arvostusta koti- ja vierasottelujen yhteydessä.
Hyvää peliviikonloppua ja Itsenäisyyspäivää kaikille!
Jyri Sarvikas
Tästä siirryttäessä omaan toimintaympäristöömme joudummekin miettimään asiaa. Arvostammeko me tuomareiden tekemää työtä? Kiekkokulttuuriin kuuluu ikävänä puolena "automaattinen" tuomareiden haukkuminen. Tuomarit toki tiedostavat sen, mutta silti. Mitä hyötyä siitä on? On helppoa purkaa tuomariin turhautuminen omaan suoritukseen niin pelaajana, valmentajana tai pelaajan isänä/äitinä. Mutta onko tuomarit joskus muuttanut tuomioita haukkumisen jälkeen. Yleensä tuomarilla on hallin paras asiantuntemus säännöistä ja tuomiot menevät pääsääntöisesti oikein. Kaikki tekevät kuitenkin virheitä kentällä ja tämä pitäisi suoda myös tuomareille. Tuomareilta taas odottaisin enemmän kykyä keskusteluun tuomioista. Itseluottamus pitää ola sitä luokkaa, että ei tarvitse lähteä kilpahuutoon mukaan. Liian usein käy niin, että tuomari hermostuu itse kun tuomioista yritetään jotain kysyä. Tuloksena kuullaan perinteinen " Yksikin sana vielä niin lennät ulos!" Näin kävi viime sunnuntainakin kun pelikaverini hymyssä suin hämmasteli jäähynsä syytä harrastekiekko-ottelussa. Nuoren tuomarin pinna oli aika kireellä höntsyottelussa. Vallan väärinkäyttö aiheuttaa varmasti negatiivisia reaktioita "vastapuolessa". Yleensä keskustelu normaalilla puheäänellä pelastaa tilanteet kaikkien eduksi. Pikku perusteluilla tilanne ratkeaa hymyssä suin varmasti. Varsinkin junnupeleissa pitää otteen olla kasvattava.
Alueellamme on tällä hetkellä valtava pula tuomareista kaikilla tasoilla. Pahimassa tapauksessa joudutaan joissain sarjoissa siirtymään tulevaisuudessa systeemiin, jossa joukkueet/ seurat joutuvat itse hoitamaan tuomaroinnit otteluissa. Tämä tietää lisää talkoohommia vanhemmille. Meidän kaikkien pitäisi muuttaa toimintaamme niin, että tuomareiden toiminnan arvotusta nostamalla saamme lisää uusia tuomareita toimintaan mukaan.
Jääkiekkoliiton erotuomaripäällikkö Jere Lahti kaipaa Leijonat- lehdessä lisää keskustelua tuomaritoimintaan. Avoin ja aktiivisempi keskustelu aiheesta lisää varmasti ymmärrystä puolin ja toisin. Tuomarit kuuluvat jääkiekko-otteluun olennaisena osana siinä missä pelaajatkin.
Nyt kaikki s-kiekkolaiset voisivat ottaa kopin aiheesta ja nostaa omalta toiminnallaan tuomareiden arvostusta koti- ja vierasottelujen yhteydessä.
Hyvää peliviikonloppua ja Itsenäisyyspäivää kaikille!
Jyri Sarvikas
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Vapaaehtoistyö kunniaan!
Kiitos. Siis kiitos kaikille Teille jotka olette mukana vapaaehtoistyössä S-kiekko juniorit ry:n organisaatiossa. Teitä on tällä hetkellä 130 nimettynä joukkueiden toimintaan. Lisäksi kun mukaan lasketaan kaikki vanhemmat, jotka istuvat toimitsijoina ja kahvioissa Teitä on yli 200.
Viittaan seuraavassa tutkija Pasi Kosken tekemään tutkimukseen vapaaehtoistyöstä.
Yleisen käsityksen mukaan ihmisillä ei ole enää aikaa vapaaehtoistyöhön? Itse aikahan ei ole muuttunut mihinkään, sitä on vuorokaudessa yhtä paljon kuin ennenkin. Kysymys on siitä, miten aika jaetaan. Monesti vedotaan tärkeämpiin tekemisiin, kun pyydetään mukaan lapsen harrastukseen liittyviin työtehtäviin. Voidaankin esittää kysymys: "Onko lapsen harrastus riittävän tärkeä asia?"
"Innostus tarttuu". Kun seurassa ja joukkueessa on avoin ja innostunut ilmapiiri, siihen helppo lähteä mukaan. Avoin tiedottaminen ja yhteisöllisyys on avain siihen, että saadaan ihmisiä mukaan toimintaan. Tästä on meidänkin seurassa monta hyvää esimerkkiä. Jos työtehtävät kaatuvat liikaa 2-3 aktiivin niskaan innostus taatusti laskee ja se heijastuu ulospäin. Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää "Pizza-esimerkkiä" : Jos syöt yksin kokonaisen perhepizzan (=tehtävät) tulee ähky, mutta jos pizza jaetaan vaikka kuuteen palaan, on paljon parempi olo. On siis tärkeää, että seuran ja joukkueen toiminnassa on riittävän paljon ihmisiä tehtäviä jakamassa. Ihmisten on myös helpompi tulla mukaan, kun tiedottaminen toiminnasta on avointa ja positiivista. Meillä suomalaisilla on yleensä paha tapa levittää niitä negatiivisia asioita positiivisten sijaan. KEHU SIIS ITSEÄSI, JOUKKUETTA JA SEURAASI, niin on taatusti helpompi sitouttaa vanhempia toimintaan, jos sellaisia ongelmia on. On selvää, jos kaikki mistä puhutaan on sävyltää negatiivista ja "valittavaa", ei kukaan halua olla sellaisessa mukana.
Erilaiset seuratoimijat on kategorisoitu erilaisiin ryhmiin:
Insiderit: Sydän mukana, saavat elämäänsä sisältöä lapsen harrastuksen kautta (ystäviäkin?)
Regulaarit: osallistuvat pyydettäessä talkoisiin , kuljetuksiin, kioskivuoroihin ja vanhempainiltoihin.
Turistit: kurkistaa hallin ovelta silloin tällöin ja toteaa: Oho, siellähän oikein pelataan! (levittää monesti tietämättömyyttään juttuja (olettamuksia), joilla ei olekaan todenperää....)
Muukalaiset: takavalot näkyvät, jättävät lapsen parkkipaikalle, ei näy missään tapahtumissa.
Kun olet kerran tähän asti lukenut tätä tekstiä, mieti mihin ryhmään itse kuulut ja haluatko kuulua siihen. Omalla toiminnallasi voit toki muuttaa kategoriaasi?
Itse uskon siihen, että meillä S-kiekossa on paljon insidereita ja regulaareja.
Tutkimuksen mukaan valtaosa niistä, jotka eivät mukana aktiivisesti ilmoittaa syyksi sen, että kukaan ei ole kysynyt! Jos siis tuntuu, että toimijoita on liian vähän kannattaa kokeilla "Ihmismetsästys- projektia". Siinä ei häviä mitään, jos käy henk.koht kysymässä vaikka 5-10 henkilöä mukaan johonkin tiettyyn tehtävään. Jos niistä vaikka 2-3 lupaa hoitaa tehtävän olet jo voittanut mukaan uusia regulaareja, joista voi syntyä aktiiveja. Tärkeää on se, ettei lyödä niskaan miljoonaa tehtävää heti kun joku lupaa miettiä asiaa.
Faktahan on se, että yksikään yhditys ei toimi hyvin ilman aktiivisia vapaaehtoisia. He ovat se kulmakivi, jolla toiminta pyörii laadukkaasti. Kiitos vielä kaikille S-kiekkolaisille, jotka uhraatte aikaanne lasten ja nuorten hyväksi.
Jyri Sarvikas
PS. Jos haluat kertoa ja kirjoittaa jostain toimintaan liittyvästä tässä blogissa, ota yhteyttä.
Viittaan seuraavassa tutkija Pasi Kosken tekemään tutkimukseen vapaaehtoistyöstä.
Yleisen käsityksen mukaan ihmisillä ei ole enää aikaa vapaaehtoistyöhön? Itse aikahan ei ole muuttunut mihinkään, sitä on vuorokaudessa yhtä paljon kuin ennenkin. Kysymys on siitä, miten aika jaetaan. Monesti vedotaan tärkeämpiin tekemisiin, kun pyydetään mukaan lapsen harrastukseen liittyviin työtehtäviin. Voidaankin esittää kysymys: "Onko lapsen harrastus riittävän tärkeä asia?"
"Innostus tarttuu". Kun seurassa ja joukkueessa on avoin ja innostunut ilmapiiri, siihen helppo lähteä mukaan. Avoin tiedottaminen ja yhteisöllisyys on avain siihen, että saadaan ihmisiä mukaan toimintaan. Tästä on meidänkin seurassa monta hyvää esimerkkiä. Jos työtehtävät kaatuvat liikaa 2-3 aktiivin niskaan innostus taatusti laskee ja se heijastuu ulospäin. Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää "Pizza-esimerkkiä" : Jos syöt yksin kokonaisen perhepizzan (=tehtävät) tulee ähky, mutta jos pizza jaetaan vaikka kuuteen palaan, on paljon parempi olo. On siis tärkeää, että seuran ja joukkueen toiminnassa on riittävän paljon ihmisiä tehtäviä jakamassa. Ihmisten on myös helpompi tulla mukaan, kun tiedottaminen toiminnasta on avointa ja positiivista. Meillä suomalaisilla on yleensä paha tapa levittää niitä negatiivisia asioita positiivisten sijaan. KEHU SIIS ITSEÄSI, JOUKKUETTA JA SEURAASI, niin on taatusti helpompi sitouttaa vanhempia toimintaan, jos sellaisia ongelmia on. On selvää, jos kaikki mistä puhutaan on sävyltää negatiivista ja "valittavaa", ei kukaan halua olla sellaisessa mukana.
Erilaiset seuratoimijat on kategorisoitu erilaisiin ryhmiin:
Insiderit: Sydän mukana, saavat elämäänsä sisältöä lapsen harrastuksen kautta (ystäviäkin?)
Regulaarit: osallistuvat pyydettäessä talkoisiin , kuljetuksiin, kioskivuoroihin ja vanhempainiltoihin.
Turistit: kurkistaa hallin ovelta silloin tällöin ja toteaa: Oho, siellähän oikein pelataan! (levittää monesti tietämättömyyttään juttuja (olettamuksia), joilla ei olekaan todenperää....)
Muukalaiset: takavalot näkyvät, jättävät lapsen parkkipaikalle, ei näy missään tapahtumissa.
Kun olet kerran tähän asti lukenut tätä tekstiä, mieti mihin ryhmään itse kuulut ja haluatko kuulua siihen. Omalla toiminnallasi voit toki muuttaa kategoriaasi?
Itse uskon siihen, että meillä S-kiekossa on paljon insidereita ja regulaareja.
Tutkimuksen mukaan valtaosa niistä, jotka eivät mukana aktiivisesti ilmoittaa syyksi sen, että kukaan ei ole kysynyt! Jos siis tuntuu, että toimijoita on liian vähän kannattaa kokeilla "Ihmismetsästys- projektia". Siinä ei häviä mitään, jos käy henk.koht kysymässä vaikka 5-10 henkilöä mukaan johonkin tiettyyn tehtävään. Jos niistä vaikka 2-3 lupaa hoitaa tehtävän olet jo voittanut mukaan uusia regulaareja, joista voi syntyä aktiiveja. Tärkeää on se, ettei lyödä niskaan miljoonaa tehtävää heti kun joku lupaa miettiä asiaa.
Faktahan on se, että yksikään yhditys ei toimi hyvin ilman aktiivisia vapaaehtoisia. He ovat se kulmakivi, jolla toiminta pyörii laadukkaasti. Kiitos vielä kaikille S-kiekkolaisille, jotka uhraatte aikaanne lasten ja nuorten hyväksi.
Jyri Sarvikas
PS. Jos haluat kertoa ja kirjoittaa jostain toimintaan liittyvästä tässä blogissa, ota yhteyttä.
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Sinettiseura- seminaarin kuulumisia
Terve,
Uudet sivut alkaa pelittämään ja jäävuorokalenterikin on löytänyt muotonsa. Ainakin tähän asti palaute on hyvää.
Pari viikkoa sitten oli vuosittainen Sinetti-seura - seminaari Helsingissä. Paikalla oli noin 450 urheiluseuraihmistä ympäri Suomea. Jääkiekko oli suurin yksittäinen läsnäolija yli 70 osallistujalla. Jälleen pidettiin hyvä seminaari, jonka päällimmäinen teema oli Kasva Urheilijaksi. Luennoitsijat olivat huolissaan joka lauseessa lasten ja nuorten liikkumisen määrästä. Jopa huipputasolla alkaa näkymään se, ettei lapset ja nuoret liiku tarpeeksi. Liikunta painottuu liikaa vain seuratoimintaan. Omaehtoinen koulumatka-, kaveriporukka- ja pihapeliliikunta on vähentynyt dramaattisesti. Tästä johtuen aktiivistenkin lasten kuntopohja on rapistunut ja ns. kovan treenaamisen aloittaminen teini-iässä tuo mukanaan vaikeuksia. Lääkkeeksi tuotiin viestin viemistä perheisiin. Lasten tulisi liikkua ohjatun toiminnan lisäksi leikinomaisesti jopa tunteja päivässä. Lisäksi painotettiin monipuolisen liikunnan harrastamisen tärkeyttä. Oman huippu-uransa jo lopettanneet Heli Kruger ja Juha Lind toivat puheenvuorossaan esiin sen, että lapsena he liikkuivat eri lajien parissa, miltei koko vapaa-aikansa! Toki Lind totesi, että silloin oli TV:ssä kaksi kanavaa ja YHDELLÄ kaverilla tietokone, jossa tökittiin palloa kahdella kepin välissä. Koko ajan piti pihalla keksiä monenmoisia turnajaisia.
Tarjontaa on nykyään paljon ja viestinä perheille pyydettin viemään, että ne huolehtisivat lasten liikkumisesta nykyistä paremmin. Koulumatkat viedään turhan helposti autolla ja illat vietetään TV:n tai pelikonsolin ääressä.
Osa seminaarista käytiin omien lajiliittojen johdolla. SJL oli saanut vieraaksi kaksi herrasmiestä Hockey Canadasta, joka on paikallinen lajin kattojärjestö. Oli mielenkiintoista kuulla heidän näkemyksensä omasta toiminnastaan sekä miten he ovat vierailunsa aikana kokeneet toiminnan Suomessa. Muutama fakta avaa vähän toimintaympäristön eroja. Pelaajia on Kanadassa noin 560 000, Suomessa 60 000. Kanadassa on valmentajia ja naispelaajia enemmän kuin Suomessa pelaajia sekä jäähalleja monikymmenkertainen määrä. Oli mielenkiintoista kuulla kuinka korkealle he arvostivat Suomen jääkiekkotoiminan. He ovat tehneet 2000- luvulla todella kovia satsauksia sen jälkeen kun he 1998 olympialaisissa jäivat mitaleitta. Se oli hockey-kansalle kova takaisku. Näistä satsauksita huolimatta se jaksoivat ihmetellä, kuinka pieni Suomi vuodesta toiseen tuottaa hyviä pelaajia ja voittaa mitaleja (heidät!) arvokisoissa.
Kuulimme kuinka he painivat käytännössä samojen ongelmien kanssa kuin me täällä Suomessa. Pelaamisen kustannukset ovat siellä paljon kovempia kuin meillä. Primetime- jäävuoroja on liian vähän. Heillä on myös vaikeuksia löytää valmentajia ja toimihenkilöitä joukkueisiin sekä pelaajille oman tasoisia pelejä, vaikka pelaajia riittää ns. harrastesarjoihin paljon paremmin kuin meillä. Kanadassa kaikki junnukoutsit tekevät töitä ilman korvausta. Ongelmana on myös lisääntynyt kilpailu muiden lajien kanssa. Futis ja haavipallo ovat vieneet pelaajia myö lätkältä.
Heidän uusi sloganissa on "Relax, it' s just a game!" Tällä he ajavat sitä, että lätkän PITÄÄ olla kivaa! Varsinkin valmentajien ja vanhempien pitäisi muistaa, että kyseessä on lasten peli ja heidän nautintonsa. Aikuisten pitäisi antaa lasten pelata, eikä sekaantua joukkueen toimintaan muuta kuin tukemalla. Myös valmentajien oma kunnianhimo ei saa mennä lasten pelaamisesta nauttimisen edelle.
Samalla he painottivat omaehtoisen harjoittelun merkitystä eli joukkuetreenit ei riitä, vaan omalla ajalla pitää harjoitella ja paljon, jos aikoo huipulle jonain paivänä.
Ja jos joku ihmettelee, miksi Kanukit ovat kuuluisia maalitykkejä, se johtuu siitä, että he harjoittelevat maalintekoa kohdusta lähtien ja paljon!
Tässä vähän pohdittavaa.
Jyri Sarvikas
Toiminnanjohtaja
Uudet sivut alkaa pelittämään ja jäävuorokalenterikin on löytänyt muotonsa. Ainakin tähän asti palaute on hyvää.
Pari viikkoa sitten oli vuosittainen Sinetti-seura - seminaari Helsingissä. Paikalla oli noin 450 urheiluseuraihmistä ympäri Suomea. Jääkiekko oli suurin yksittäinen läsnäolija yli 70 osallistujalla. Jälleen pidettiin hyvä seminaari, jonka päällimmäinen teema oli Kasva Urheilijaksi. Luennoitsijat olivat huolissaan joka lauseessa lasten ja nuorten liikkumisen määrästä. Jopa huipputasolla alkaa näkymään se, ettei lapset ja nuoret liiku tarpeeksi. Liikunta painottuu liikaa vain seuratoimintaan. Omaehtoinen koulumatka-, kaveriporukka- ja pihapeliliikunta on vähentynyt dramaattisesti. Tästä johtuen aktiivistenkin lasten kuntopohja on rapistunut ja ns. kovan treenaamisen aloittaminen teini-iässä tuo mukanaan vaikeuksia. Lääkkeeksi tuotiin viestin viemistä perheisiin. Lasten tulisi liikkua ohjatun toiminnan lisäksi leikinomaisesti jopa tunteja päivässä. Lisäksi painotettiin monipuolisen liikunnan harrastamisen tärkeyttä. Oman huippu-uransa jo lopettanneet Heli Kruger ja Juha Lind toivat puheenvuorossaan esiin sen, että lapsena he liikkuivat eri lajien parissa, miltei koko vapaa-aikansa! Toki Lind totesi, että silloin oli TV:ssä kaksi kanavaa ja YHDELLÄ kaverilla tietokone, jossa tökittiin palloa kahdella kepin välissä. Koko ajan piti pihalla keksiä monenmoisia turnajaisia.
Tarjontaa on nykyään paljon ja viestinä perheille pyydettin viemään, että ne huolehtisivat lasten liikkumisesta nykyistä paremmin. Koulumatkat viedään turhan helposti autolla ja illat vietetään TV:n tai pelikonsolin ääressä.
Osa seminaarista käytiin omien lajiliittojen johdolla. SJL oli saanut vieraaksi kaksi herrasmiestä Hockey Canadasta, joka on paikallinen lajin kattojärjestö. Oli mielenkiintoista kuulla heidän näkemyksensä omasta toiminnastaan sekä miten he ovat vierailunsa aikana kokeneet toiminnan Suomessa. Muutama fakta avaa vähän toimintaympäristön eroja. Pelaajia on Kanadassa noin 560 000, Suomessa 60 000. Kanadassa on valmentajia ja naispelaajia enemmän kuin Suomessa pelaajia sekä jäähalleja monikymmenkertainen määrä. Oli mielenkiintoista kuulla kuinka korkealle he arvostivat Suomen jääkiekkotoiminan. He ovat tehneet 2000- luvulla todella kovia satsauksia sen jälkeen kun he 1998 olympialaisissa jäivat mitaleitta. Se oli hockey-kansalle kova takaisku. Näistä satsauksita huolimatta se jaksoivat ihmetellä, kuinka pieni Suomi vuodesta toiseen tuottaa hyviä pelaajia ja voittaa mitaleja (heidät!) arvokisoissa.
Kuulimme kuinka he painivat käytännössä samojen ongelmien kanssa kuin me täällä Suomessa. Pelaamisen kustannukset ovat siellä paljon kovempia kuin meillä. Primetime- jäävuoroja on liian vähän. Heillä on myös vaikeuksia löytää valmentajia ja toimihenkilöitä joukkueisiin sekä pelaajille oman tasoisia pelejä, vaikka pelaajia riittää ns. harrastesarjoihin paljon paremmin kuin meillä. Kanadassa kaikki junnukoutsit tekevät töitä ilman korvausta. Ongelmana on myös lisääntynyt kilpailu muiden lajien kanssa. Futis ja haavipallo ovat vieneet pelaajia myö lätkältä.
Heidän uusi sloganissa on "Relax, it' s just a game!" Tällä he ajavat sitä, että lätkän PITÄÄ olla kivaa! Varsinkin valmentajien ja vanhempien pitäisi muistaa, että kyseessä on lasten peli ja heidän nautintonsa. Aikuisten pitäisi antaa lasten pelata, eikä sekaantua joukkueen toimintaan muuta kuin tukemalla. Myös valmentajien oma kunnianhimo ei saa mennä lasten pelaamisesta nauttimisen edelle.
Samalla he painottivat omaehtoisen harjoittelun merkitystä eli joukkuetreenit ei riitä, vaan omalla ajalla pitää harjoitella ja paljon, jos aikoo huipulle jonain paivänä.
Ja jos joku ihmettelee, miksi Kanukit ovat kuuluisia maalitykkejä, se johtuu siitä, että he harjoittelevat maalintekoa kohdusta lähtien ja paljon!
Tässä vähän pohdittavaa.
Jyri Sarvikas
Toiminnanjohtaja
maanantai 3. lokakuuta 2011
Tervetuloa S-kiekko junioreiden uudelle sivustolle!
Tervehdys,
Silmäilet juuri S-kiekko junioreiden uunituoreita sivustoja. Olemme uusineet sivujen ilmeen sekä seuran tiedotuskanavia yhteistyössä BSTR Luova Konttori- yrityksen kanssa. Lähtökohtana on ollut, että jäsenemme saisivat mahdollisimman kattavasti tietoa toiminnastamme itse parhaaksi näkemänsä kanavan kautta. Nyt voit saada tietoa sähköpostin ja sivuston lisäksi myös junnujen omalla Facebook-sivulla sekä tämän blogin kautta. Koemme S-kiekossa, että avoin tiedottamisen ilmapiiri on seuratoiminnan ydintä. Tällöin vältymme mm. väärinkäsityksilta sekä vääriltä tulkinnoilta päiväpolttavien asioiden suhteen.
Sivujen sisältöjä rakennetaan seuraavien viikkojen aikana, joten vielä on muutamissa kohdissa puutteita.
Seuraa tätä blogia talven mittaan, niin olet S-kiekon ytimessä.
Jyri Sarvikas
Toiminnanjohtaja
S-kiekko juniorit ry
Silmäilet juuri S-kiekko junioreiden uunituoreita sivustoja. Olemme uusineet sivujen ilmeen sekä seuran tiedotuskanavia yhteistyössä BSTR Luova Konttori- yrityksen kanssa. Lähtökohtana on ollut, että jäsenemme saisivat mahdollisimman kattavasti tietoa toiminnastamme itse parhaaksi näkemänsä kanavan kautta. Nyt voit saada tietoa sähköpostin ja sivuston lisäksi myös junnujen omalla Facebook-sivulla sekä tämän blogin kautta. Koemme S-kiekossa, että avoin tiedottamisen ilmapiiri on seuratoiminnan ydintä. Tällöin vältymme mm. väärinkäsityksilta sekä vääriltä tulkinnoilta päiväpolttavien asioiden suhteen.
Sivujen sisältöjä rakennetaan seuraavien viikkojen aikana, joten vielä on muutamissa kohdissa puutteita.
Seuraa tätä blogia talven mittaan, niin olet S-kiekon ytimessä.
Jyri Sarvikas
Toiminnanjohtaja
S-kiekko juniorit ry
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)