Kiitos. Siis kiitos kaikille Teille jotka olette mukana vapaaehtoistyössä S-kiekko juniorit ry:n organisaatiossa. Teitä on tällä hetkellä 130 nimettynä joukkueiden toimintaan. Lisäksi kun mukaan lasketaan kaikki vanhemmat, jotka istuvat toimitsijoina ja kahvioissa Teitä on yli 200.
Viittaan seuraavassa tutkija Pasi Kosken tekemään tutkimukseen vapaaehtoistyöstä.
Yleisen käsityksen mukaan ihmisillä ei ole enää aikaa vapaaehtoistyöhön? Itse aikahan ei ole muuttunut mihinkään, sitä on vuorokaudessa yhtä paljon kuin ennenkin. Kysymys on siitä, miten aika jaetaan. Monesti vedotaan tärkeämpiin tekemisiin, kun pyydetään mukaan lapsen harrastukseen liittyviin työtehtäviin. Voidaankin esittää kysymys: "Onko lapsen harrastus riittävän tärkeä asia?"
"Innostus tarttuu". Kun seurassa ja joukkueessa on avoin ja innostunut ilmapiiri, siihen helppo lähteä mukaan. Avoin tiedottaminen ja yhteisöllisyys on avain siihen, että saadaan ihmisiä mukaan toimintaan. Tästä on meidänkin seurassa monta hyvää esimerkkiä. Jos työtehtävät kaatuvat liikaa 2-3 aktiivin niskaan innostus taatusti laskee ja se heijastuu ulospäin. Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää "Pizza-esimerkkiä" : Jos syöt yksin kokonaisen perhepizzan (=tehtävät) tulee ähky, mutta jos pizza jaetaan vaikka kuuteen palaan, on paljon parempi olo. On siis tärkeää, että seuran ja joukkueen toiminnassa on riittävän paljon ihmisiä tehtäviä jakamassa. Ihmisten on myös helpompi tulla mukaan, kun tiedottaminen toiminnasta on avointa ja positiivista. Meillä suomalaisilla on yleensä paha tapa levittää niitä negatiivisia asioita positiivisten sijaan. KEHU SIIS ITSEÄSI, JOUKKUETTA JA SEURAASI, niin on taatusti helpompi sitouttaa vanhempia toimintaan, jos sellaisia ongelmia on. On selvää, jos kaikki mistä puhutaan on sävyltää negatiivista ja "valittavaa", ei kukaan halua olla sellaisessa mukana.
Erilaiset seuratoimijat on kategorisoitu erilaisiin ryhmiin:
Insiderit: Sydän mukana, saavat elämäänsä sisältöä lapsen harrastuksen kautta (ystäviäkin?)
Regulaarit: osallistuvat pyydettäessä talkoisiin , kuljetuksiin, kioskivuoroihin ja vanhempainiltoihin.
Turistit: kurkistaa hallin ovelta silloin tällöin ja toteaa: Oho, siellähän oikein pelataan! (levittää monesti tietämättömyyttään juttuja (olettamuksia), joilla ei olekaan todenperää....)
Muukalaiset: takavalot näkyvät, jättävät lapsen parkkipaikalle, ei näy missään tapahtumissa.
Kun olet kerran tähän asti lukenut tätä tekstiä, mieti mihin ryhmään itse kuulut ja haluatko kuulua siihen. Omalla toiminnallasi voit toki muuttaa kategoriaasi?
Itse uskon siihen, että meillä S-kiekossa on paljon insidereita ja regulaareja.
Tutkimuksen mukaan valtaosa niistä, jotka eivät mukana aktiivisesti ilmoittaa syyksi sen, että kukaan ei ole kysynyt! Jos siis tuntuu, että toimijoita on liian vähän kannattaa kokeilla "Ihmismetsästys- projektia". Siinä ei häviä mitään, jos käy henk.koht kysymässä vaikka 5-10 henkilöä mukaan johonkin tiettyyn tehtävään. Jos niistä vaikka 2-3 lupaa hoitaa tehtävän olet jo voittanut mukaan uusia regulaareja, joista voi syntyä aktiiveja. Tärkeää on se, ettei lyödä niskaan miljoonaa tehtävää heti kun joku lupaa miettiä asiaa.
Faktahan on se, että yksikään yhditys ei toimi hyvin ilman aktiivisia vapaaehtoisia. He ovat se kulmakivi, jolla toiminta pyörii laadukkaasti. Kiitos vielä kaikille S-kiekkolaisille, jotka uhraatte aikaanne lasten ja nuorten hyväksi.
Jyri Sarvikas
PS. Jos haluat kertoa ja kirjoittaa jostain toimintaan liittyvästä tässä blogissa, ota yhteyttä.
